Luku 64

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. (64:2)

Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta.
2 (64:3) Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta,
3 (64:4) jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat,
4 (64:5) salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda.
5 (64:6) He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: "Kuka ne näkee?"
6 (64:7) He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä". Syvä on miehen sisu ja sydän.
7 (64:8) Mutta Jumala ampuu heidät nuolella, äkisti kohtaavat heitä iskut.
8 (64:9) He joutuvat kompastukseen, heidän oma kielensä langettaa heidät; kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään.
9 (64:10) Ja kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa.
10 (64:11) Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat.