Luku 63

Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa. (63:2)

Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.
2 (63:3) Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.
3 (63:4) Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.
4 (63:5) Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.
5 (63:6) Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,
6 (63:7) kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.
7 (63:8) Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.
8 (63:9) Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.
9 (63:10) Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.
10 (63:11) Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi.
11 (63:12) Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.