Luku 62

Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi. (62:2)

Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.
2 (62:3) Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.
3 (62:4) Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri?
4 (62:5) He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä. Sela.
5 (62:6) Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.
6 (62:7) Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.
7 (62:8) Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.
8 (62:9) Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.
9 (62:10) Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa'assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.
10 (62:11) Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.
11 (62:12) Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan.
12 (62:13) Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.