PSALMIT

Luku 18

jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. (18:2) Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
2 (18:3) Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
3 (18:4) Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
4 (18:5) Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
5 (18:6) Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
6 (18:7) Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
7 (18:8) Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
8 (18:9) Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
9 (18:10) Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
10 (18:11) Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
11 (18:12) hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
12 (18:13) Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
13 (18:14) Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
14 (18:15) Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
15 (18:16) Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
16 (18:17) Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
17 (18:18) hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
18 (18:19) He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
19 (18:20) Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
20 (18:21) Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
21 (18:22) Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
22 (18:23) Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
23 (18:24) Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
24 (18:25) Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
25 (18:26) Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
26 (18:27) puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
27 (18:28) Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
28 (18:29) Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
29 (18:30) Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
30 (18:31) Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
31 (18:32) Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme -
32 (18:33) se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
33 (18:34) tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
34 (18:35) oka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
35 (18:36) Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
36 (18:37) Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
37 (18:38) Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
38 (18:39) minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
39 (18:40) Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
40 (18:41) Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
41 (18:42) He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
42 (18:43) Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
43 (18:44) Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
44 (18:45) Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
45 (18:46) Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
46 (18:47) Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
47 (18:48) Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
48 (18:49) sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
49 (18:50) Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
50 (18:51) sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.