JOB

Luku 41

Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
2 (40:21) Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
3 (40:22) Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
4 (40:23) Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
5 (40:24) Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
6 (40:25) Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
7 (40:26) Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
8 (40:27) Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
9 (40:28) Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
10 (41:1) "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
11 (41:2) Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
12 (41:3) En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
13 (41:4) Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
14 (41:5) Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
15 (41:6) Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
16 (41:7) Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
17 (41:8) Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
18 (41:9) Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
19 (41:10) Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
20 (41:11) Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
21 (41:12) Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
22 (41:13) Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
23 (41:14) Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
24 (41:15) Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
25 (41:16) Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
26 (41:17) Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
27 (41:18) Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
28 (41:19) Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
29 (41:20) Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
30 (41:21) Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
31 (41:22) Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
32 (41:23) Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
33 (41:24) Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
34 (41:25) Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."